Suku on paras

0

Pari yötä Kuusamossa Matin vanhempien luona takana. Viisi leikki-ikäistä, yksi vauva, kuusi aikuista ja yksi koira. Paljon naurua, aika vähän itkua, ehkä vain yhdet tai kahdet raivarit. Muutama nuhanenä. Meteliä, jalkojen kopinaa lattialla, ilonkiljahduksia. Angrybirdsejä, gangnamstyleä ja kaninloikkaa. Poronkäristystä, savukalaa ja suklaakakkua. Sitten vielä tykkylumi, aurinko, kymmenen astetta pakkasta. Aika jees, vaikka itse sanonkin. Juuri sellaista, kuin hiihtolomalla pitääkin.

Tuntui niin kotoisalta olla kaiken melskeen keskellä. Mulla on kolme melko menevää isoveljeä, joten lapsuudessa ei ole juurikaan hiljaisia hetkiä ollut. Ehkä ensimmäistä kertaa olin itse siinä porukassa, joka illalla huokaisee hetken hiljaisuudesta, oikaisee jalkansa ja katsoo vielä vähän aikaa telkkaria. Ja mä ihan oikeasti rakastan herätä siihen, kun olohuoneesta kuuluu ”eeeeei, mä haluan vielä leikkiä!” kun jonnekin pitäisi lähteä. Kotoisaa, ihan todella.

No, nyt ollaan jo kotona, eikä täällä kuulu tällä hetkellä kuin telkkarin ääni ja välillä jokin satunnainen kolina, jonka aiheuttajana on joko Matti tai Topi. Kotonakin on ihan kiva olla. Eilen tehtiin herkkuruokaa, katsottiin leffaa ja mentiin aikaisin nukkumaan. Kaikessa rauhassa.

Onneksi tännekin tulee kohta hieman lisää elämää, kun yksi ihanista isoveljistäni raahaa kapsäkkinsä vierashuoneeseen ainakin muutamaksi päiväksi. En malta odottaa!

PS. Mietin usein, kuinka moneen ihanaan ihmiseen tutustuukaan toisten ihanien ihmisten kautta. Mä oon niin onnellinen siitä, että Matin suku on ehkä paras ja minut on otettu sinne avosylin vastaan. Nyt meillä on Matin kanssa jo aika suuri ja värikäs perhe tämän pikkuperheen ympärillä. 

Eilen minut herätti aurinko.

Ärsyttävä äiti-ihminen

0

Mä olen ajatellut olevani järkevä äiti – siis sellainen, joka ei kokoajan puhu vain lapsesta ja äitiydestään. En hössötä. Olen tuntenut jopa oloni hieman ulkopuoliseksi tässä maailmankaikkeuden äitigenressä, koska pystyn olemaan esimerkiksi koko baari-illan puhumatta kertaakaan Ainosta. Miksi äideillä ei saisi olla elämässä osa-aluetta, johon lapsi ei kuulu ollenkaan?

Pointti oli kuitenkin se, että mä olenkin ehkä väärässä. Eräs kaverini oli laittanut statukseensa: ”Mitä päivityksesi kertovat sinusta? Katso 10 viimeisintä päivitystä, jos uskallat.” No, mähän uskalsin. Suurin osa liittyi jotenkin joko kotiäitiyteen (tai siinä epäonnistumiseen), leivonnaisiin tai Ainoon. Uusia kuvia oli, mutta ei minusta, vaan Ainosta istumassa, nauramassa tai tekemässä eimitään. Yhdessä kuvassa vilahdan minäkin, mutta sen kuvan oli julkaissut Matti. Muutama kuukausi sitten, kun viimeksi lisäsin itsestäni kuvan, yksi äitikavereistani oli kirjoittanut jotain tyyliin ”nätti mamma!” Mulle iski samantien identiteettikriisi.

Mitä päivitykseni siis kertovat minusta? Ainakin sen, ettei mulla oikeastaan ole muuta elämää kuin koti ja Aino, lukuunottamatta niitä ihania, piristäviä keskusteluja ystävien kanssa. Liikunnasta en viitsi kirjoittaa, etten vaan kuulosta jotenkin yli-innostuneelta mukareippaalta. Tilanne on vähän sama, kuin intissä olevilla – kun muuta elämää ei ole, mistä muustakaan puhuu kuin aina siitä samasta tylsästä asiasta, joka ei kiinnosta suurinta osaa ihmisistä?

Äidit ovat ärsyttäviä, ainakin aluksi. Nyt ainakin tunnen kuuluvani siihen suureen joukkoon, jota mammoiksi kutsutaan. Lupaan kuitenkin, etten ikinä, siis ikinä, laita facebookkiin statusta ulosteista tai muista ruumiineritteistä. En myöskään kirjoita, että meillä kävellään” tai meillä sanottiin ensimmäinen sana.” Eikä Aino ole prinsessa. En päivitä joka kuukausi Ainon painoa ja pituutta, koska naisilta ei sellaista saa edes kysyä.

Okei, saatoin saada muutaman äiti-ihmisen paheksunnan. Ei minua erityisesti haittaa, enkä välitä mitä muut haluavat sosiaalisessa mediassa elämästään päivittää. Kaikki ookoo, kunhan mennään hyvän maun rajoissa. Mä olen ylittänyt omat rajani noiden päivitysten perusteella jo aikapäiviä sitten, mutta mitä väliä, ei tämä kotiäitiys niin pitkään kestä. Ja onneksi sieltä reunasta voi laittaa hide updates ja hymyillä, et mä en ainakaan ikinä päivittäis tollasta.”

PS. Tein tänään ensimmäistä kertaa itse omena- ja päärynäsosetta. Hyvä meikämamma, vaikka itse sanonkin!