Maaliskuukin osaa yllättää!

0

Maaliskuu on alkanut loistavasti. Heti alkuun mökkireissu parhaan kaverin ja Ainon kanssa – siis paljon hyvää ruokaa, revontulet, kirpparireissu kylälle, sauna ja takkatuli. Sitten tietysti ihan normaalia arkea, josta oon myös päättänyt nauttia täysillä, koska syksyllä on luultavasti hirveä kiire ja hulina.

Tänä viikonloppuna opettelin sitten tekemään pannacottaa ja jopa onnistuin! Matti olisi halunnut sitä seuraavanakin päivänä, mutta joku roti täytyy tässäkin talossa olla. Eilen Ainon kummisetä oli käymässä ja katsottiin elokuva, joka oli yksi huonoimmista koskaan. Pitäisiköhän mun vielä tänään lukaista loppuun se kirja, jota en viime kuussa saanut luettua?

Ensi viikonloppuna lennetään Ainon ja äitin kanssa kohti Helsinkiä! Tästä mä olen todella innoissaan, mulla on ihan kamala ikävä kaikkia. Ollaan hotellissa yötä ja mua vähän jännittää, miten matkustaminen lentokoneessa Ainon kanssa sujuu. Jos Ainoa ei enää paluumatkalla huolita lentokoneeseen, niin varasuunnitelmana on tulla junalla takaisin. Peukut pystyyn!

Loppukuusta lähdetään vielä Kuusamoon mummolaan moikkaamaan tuttuja.

Mistä lähtien maaliskuu on ollut näin kiva? Onkohan mun huonojen keväiden kirous viimein ohi?

Tuleekohan vauvasta rokkari vai virsien veisaaja?

0

”Lapselle laulaminen sekä taaperon oma laulu ja soittelu kehittävät lapsen aivoja”, kertoo Helsingin yliopistossa tehty tutkimus. Ei mitään uutta siis, tuostahan puhutaan jatkuvasti. Mä en osaa laulaa yhtään eikä Mattikaan mikään kultakurkku ole. Siispä välttelimme laulamista aluksi, koska emme kehdanneet. Tyhmää. Tähän tuli kuitenkin hyvin äkkiä muutos huomattuamme, että Aino rakastaa sitä kun hänelle lauletaan.

Jossain olisi kuitenkin ehkä hippasen parantamisen varaa. Mä en nimittäin osaa lastenlauluja! Vetäisin tuossa äsken pienen keikan itkevälle vauvalle ja osasin kaksi lastenlaulua – Päivänsäde ja menninkäinen, sekä Popsi popsi porkkanaa. Sitten lauloin Jumalan kämmenellä (lauletaankohan tätä vieläkin ala-asteella niin usein, että kaikki varmasti osaavat sanat ulkoa loppuelämänsä?). Siinä olikin kaikki lapsille soveltuvat biisit, joten päätin vetäistä SMG:tä. En vaan muistanut sanoja, joten lauloin suurinpiirtein näin; ”Vieläkö soitan banjoa, iltaisin parvekkeella? Jos voisin joskus olla niin kuin hän, sitten olen valmis sinun pitää omanasi. Eilen mietin sinua niinkuin mietin ennen, Casablancan loppuratkaisu on fiasko!” Loppuun vielä lauloin PMMP:n Tytöt ja Jeesus ei tule oletko valmis. Ollaan myöskin aika mestareita muuntelemaan biisien sanoja Matin kanssa, mutta ne nyt ei ehkä ole julkaisemisen arvoisia.

Mitähän tosta lapsesta tulee? Mä taidan opiskella tyypin päiväunien ajan uusia lastenlauluja.

PS: Huippua, kun on edes yksi tosifani. Ikinä ennen ei ole kukaan ollut niin fiiliksissä, kun laulan Gangnam-stylea ja tanssin hillittömästi ympäri kämppää. Tuliskohan musta hyvä esiintyjä?