Yliannostus aurinkoa

0

Viime päivät olen viettänyt tiiviisti ulkona auringonpaisteessa. Yhtäkään aurinkoista hetkeä ei ole mennyt ohi – mä oon kömpinyt aamuvarhain parvekkeelle ja pökkyräisenä vetäytynyt sisälle vasta illan tultua. Saldona muutamasta päivästä on kolme kirjaa, kaksi trendi-lehteä, pari uimareissua, jäätelöä, aika monta litraa kokista ja rusketus. D-vitamiinivarasto on varmaan aika täynnä.

Tänään ilma on harmaa ja sateinen. Huh. Saa nukkua pitkään, saa ottaa päiväunet, saa olla yöpuvussa koko päivän ja vetäytyä sohvalle katsomaan Frendejä ja syömään nuudeleita – ilman syyllisyyttä siitä, ettei ole pihalla nauttimassa kesästä. Mä jaksan ottaa kaiken ilon irti muutaman päivän ajan, mutta sitten alkaa puuduttaa ja tekisi mieli tehdä jotain muuta. Ja koska olen syyllistymisen mestari, tarvitsen syyn sisällä loikoiluun.

Siispä ohjelmassa on tänään sohva, sipsit ja kasa sarjoja, enkä varmasti poistu kotoa mihinkään. Huomenna mä voisin taas palata hetkeksi kesään.

Kesä, vika ei ole sinussa, vaan minussa.

Oo, kesän lapsi mä oon

0

Voi mikä kesäpäivä. Juuri sellainen, jollaiseksi koko kesän kuvittelee talvella kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Sellaisena kesäpäivänä ensin nukutaan pitkään, sitten nautitaan auringosta, luetaan kirjaa, siemaillaan limonaadia ja lisätään aurinkorasvaa kymmenen kertaa. Sitten käydään ostamassa jäätelöä ja unohdetaan ostaa kunnon ruokaa. Lopuksi mennään vielä ilta-auringon paistaessa kalalle (tai ottamaan kuvia kalastavasta miehestä) ja ajetaan takaisin kotiin muhkean kalasaaliin kanssa. Illalla ei tehdä mitään, paitsi rötkötetään sohvalla katsomassa Housea uudestaan ehkä kymmenettä kertaa.

Ja pari lisähuomautusta: mä oon saanut luettua tällä viikolla jo kaksi kirjaa! Jokin korkeampi voima kai kuuli toivomukseni kirjan lukemisesta ja järjesti aikaa – tai sitten olen vain oppinut keskeyttämään lukemisen ja jatkamaan taas hetken päästä niin kuin mitään keskeytystä ei olisi ollutkaan. Toinen huomioni on se, että mä en ehkä ole parasta mahdollista kalastusseuraa. Kun Matti sai kalan, mä aloin surkuttelemaan sen kohtaloa, hyihyihyttelin ja mietin, että vasta se uiskenteli vapaana ja nyt se makaa tuossa kuolleena ja verta vuotavana, raukka kala! Mulla oli myöskin kamera mukana, mutta tajusin ottaa kuvia vain silloin, kun ei olisi tarvinnut. Siis ylivalottuneita kuvia maisemista, kuten havupuista, horisontista (vinossa) ja teineistä juomassa energiajuomaa. Mä en tajunnut ottaa kuvia silloin, kun kala nappasi kiinni. Valokuvaaja-poikaystäväni ei varmaan ollut kovinkaan tyytyväinen.

Mutta päivä oli kiva, täydellisen kesäinen. Tämän päivän minä varmasti muistan keskitalven ankeudessa.

Pienempi kuin kolme

0

Tasan kaksi vuotta sitten Matti kysyi multa, että ”paljonko häsettäisi yhdestä kymmeneen, jos alettais seurustelemaan?” ja mä vastasin, että ”ehkä yhdeksän”. Olin muka juuri omannut villin ja vapaan elämäntyylin, enkä todellakaan halunnut vakiintua. Oikeasti yhdessäolo tuntui paremmalta kuin mikään koskaan aikaisemmin, enkä mä mitenkään saanut tarpeekseni tuon maailman söpöimmän tyypin seurasta. Valvoin aamukuuteen, kun en olisi malttanut laittaa nukkumaan kesken mielenkiintoisten keskustelujen. Hihittelin ja olin ihan varma, että just mä oon maailman onnellisin. Silloin mä myös söin koko kesän nuudeleita, koska kaikki rahat meni bensaan – Matti asui Kuusamossa ja mä Kiimingissä, mutta aika harvoin oltiin toisistamme erossa. Päivät katsottiin Frendejä, illat istuttiin pussikaljalla ja yöt juteltiin henkeviä. Elämä oli niin erilaista kuin nyt.

Kaksi vuotta on pitänyt sisällään niin paljon, että sanat ei ihan riitä. Maailman ihanimman lapsen, kolme kotia, kosinnan. Kyyneleitä, mökötystä ja huutoakin, mutta enimmäkseen naurua, onnea ja pusuja. Joka ikinen ilta minä rakastan sinua. 

Tänään me nukuttiin pitkään, käytiin syömässä Kauppuri vitosessa burgerit ja just nyt Matti riehuu Ainon kanssa ja mä mietin, että varokaa verhoja! Vielä sauna, pari jaksoa Housea ja sitten ajoissa nukkumaan (tai lukemaan vierekkäin, koska meillä on uudet lukulamput!)

Just nyt en toivo mitään muuta.

<3

Otsikko, jossa hehkutetaan valmista kotia

0

Mitäköhän mä kertoisin meidän IKEA-reissusta? Pahvilaatikoiden ja kuitin loppulukeman perusteella tyhjennettiin koko kauppa, vaikka kaikki oli muka niin tarpeellista. En ole sanonut kuin ehkä seitsemän kertaa, että ”no okei, ei me tätä ehkä niiin paljoo ois tarvittu, mut ei tää kyl ees paljoo maksanu!”. 

Kaikki varmaankin tietävät mitä käy kun yhdistää Ikean ja miehen. Tälläkin kertaa kuului aika paljon kirosanoja, huokauksia ja tuhahduksia. Matti sen sijaan puikkelehti hyllyjen välissä kuin kala vedessä ja suunnisti paljon luontevammin kuin minä. Kun ensimmäistä kertaa mentiin Ikeaan, mä istuin matto-osastolla ja toistin aika monta kertaa, että ”joko voitais lähtä”, kun Matti vielä mietti mikä matto sopisi parhaiten eteiseen. Tästä tapahtumasta on kohta pari vuotta ja tilanne on hieman tasoittunut: mä olen enemmän innoissaan kuin ennen ja Matti ehkä hitusen vähemmän innoissaan. Kumpikaan ei kiroile, paitsi kassalla.

Nyt meillä on ruokapöytä ja Ainonkin huoneessa jätesäkkien tilalla kaikkea lapsellista. Lisäksi meillä on servettejä, puinen kulho, aika paljon henkareita ja aika paljon lamppuja. Syödään viikko varmaan nuudeleita ja kalapuikkoja, mutta vihdoin ja viimein kaikki on valmista! Huomenna täytyy juhlia uutta kotia.

Huokaus.

Tässä mä voisin syödä aamupalaa, jos en söisi sitä sohvalla..

Tomaattikeitto, jonka jopa minä osaan tehdä

0

Tein jokin aika sitten tomaattikeittoa, joka oli hyvää ja lisäksi tosi helppo valmistaa! Mä oon syönyt aika paljon niitä kaupan valmispussikeittoja ja no, ei tarvi varmaan edes mainita, että itse tehty keitto pesee kaupan pussikeitot mennen tullen ja palatessa.

Tarvitset siis:

6 tomaattia, 2 pientä sipulia/1 iso sipuli ja valkosipulia. Lisäksi oliiviöljyä, tomaattipyrettä, vettä ja kasvisliemikuution.

– Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

– Pilko tomaatit ja sipulit. Tomaateista kannattaa erotella pois kovat kannat. Valkosipulia oman maun mukaan: mä laitoin 7 valkosipulinkynttä ja tykkään valkosipulista paljon.

– Sekoita ainekset keskenään, lisää 1 1/2 rkl öljyä ja mausteita esimerkiksi näin: 1 1/2 tl basilikaa, 1 tl suolaa, 1 tl mustapippuria, 1 tl chilijauhetta, 1/2 tl cayennepippuria ja 1/2 tl paprikajauhetta. Näillä mausteilla tuli aika mausteista keittoa, joten jos tykkää miedoista mauista, niin mausteita kannattaa laittaa vähemmän.

– Heitä tomaatit ja sipulit uunipellille. Paista uunissa noin 40-50 minuuttia.

– Kiehauta 4 dl vettä kattilassa, lisää 1 1/2 rkl tomaattipyrettä ja kasvisliemikuutio. Kun tomaatit ja sipulit ovat paistuneet, kaada ne kattilaan ja keitä niitä noin kymmenen minuuttia. Tässä vaiheessa mä jouduin lisäämään vettä, joten jos ei halua keitostaan paksua, niin vettä lisää!

– Surrauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi ja nauti patongin kanssa! 🙂

Valmis! Keitosta riittää kahdelle henkilölle. (Mä tosin vedin koko keiton yksin yhdessä illassa..)