Tässä elämä on

0

Mulla oli aivan loistava viikonloppu. Sellainen, joka kelpaisi vastaukseksi, jos joku kysyisi: ”mitä tekisit tänään, jos voisit tehdä mitä vaan”. Mun ensimmäinen vastaus ei olisi lentäminen tai kuussa kävely, vaan aurinkoinen päivä hauskassa seurassa. Aluksi käytiin ystävien kanssa keilaamassa ja terassilla juoruilemassa hääjutuista ja oudoista sukulaisista. Sitten Matti pyöräili keskustaan ja me mentiin Subwayn kautta Ainolan puistoon istuskelemaan romanttisesti ilta-auringon paistaessa. Mietittiin, että näytetään varmaan enemmänkin vastarakastuneelta nuorelta parilta kuin vapaapäiväänsä viettäviltä vanhemmilta. Sitten seuraan liittyi pari Matin kaveria ja ilta vierähti nopeasti yön puolelle, jolloin siirryttiin Snookeriin pelaamaan biljardia ja siitä Nuclearin terassille istumaan vanhojen tuttujen kanssa. Sunnuntaina haettiin pirpana pois mummolasta, saunottiin ja syötiin mahtavaa ruokaa.

Tänään onkin sitten ollut karu paluu arkeen. Aino on oppinut kiipeilemään ruokapöydälle, joten ihan koko ajan pitää olla tarkkana. Syöttäessä joutui joko laulamaan tai tanssimaan, jotta tyyppi suostui syömään edes yhden lusikallisen. Nukkumaan mennessä pinnasängystä ei todellakaan kuulunut tuhinaa, vaan tunnin ajan ”king kong, king kong”. Niin, ja mä ostin tänään sekä vaelluskengät että huulipunan. Phuuh, onneksi huomenna on tiistai ja me lähdetään kohti Kuusamon mummolaa.

Siispä tiivistettynä: elämässäni on arkea sekä juhlaa ihan tarpeeksi tasapuolisesti. Osaan vastata sekä kysymykseen ”mitä tekisit viikonloppuna mieluiten” että kysymykseen ”minkälainen on väsyttävä maanantai”. Nyt nukkumaan – zzZZZ.

Kaksitoista kuvaa kertoo enemmän kuin kaksitoistatuhatta sanaa

0

Mä en millään haluaisi päästää irti kesästä, vaikka aamulla lämpöasteet lähenteleekin jo nollaa. En tehnyt kesällä mitään erikoista, mutta mun kesä oli täynnä ihania hetkiä. Ystävän häät, mökkireissu sisarusten kanssa, mummolareissuja ja muutto uuteen kotiin. Uimista, kirjojen lukemista auringon paahteessa, jäätelöä, grillaamista ja sateessa juoksemista. Lämmin kesäilta Matin ja siiderin kanssa riippukeinussa, kauniin kesäpäivän kävely ympäri Oulujokea ja monta tuntia terassilla isoveljen kanssa maailmaa parantaen. Paljon ystäviä, sukulaisia ja perhettä. Aika ihana kesä.

Jaarittelujen jälkeen läjäytän aikamoisen annoksen kuvia kesästäni, kas näin:

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit laulaa mun Spotifyssa: ”älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää” ja just nyt mä ajattelen juuri niin. Onneksi syksykin on kiva ja mulla on syksyn varalle huisia suunnitelmia. Jäähyväiset vaan meinaa olla mulle aina vähän hankalia.

Kohti huomista

0

Naps naps kuului vain, kun mä painoin nappia ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon. Jahkailin aikani, koska mitä jos mä en jaksakaan opiskella ja mitä jos mä en enää osaakaan kirjoittaa esseitä. Sitten Matti takoi järkeä mun päähän ja ilmottauduin. Vou! Oonkohan mä nyt vähän niin kuin puoliksi opiskelija? Saanko ostaa värikkäitä vihkoja ja tuoksuvia geelikyniä hyvällä omallatunnolla? Ja nyt mä todellakin tarvitsen keltaisen Fjällrävenin repun!

Ja auts, naps naps kuului ilmeisesti Kuusamossakin kun Matin hiukset leikattiin. Voihan ryökäle minkä meni tekemään, mä niin rakastin niitä pitkiä kiharoita. On se silti vieläkin maailman söpöin tyyppi, ei hiukset miestä pahenna tai jotain. Vähän silti kauhistelin ja voivottelin, ja aamulla katsoin kahdesti kuka ihme tyyppi makaa meidän sängyssä.

Kello on kymmenen yli kolme ja mun pitäisi laittaa nukkumaan, ettei nettikauppa ja mun lompakko tyhjene enempää kun mä napsauttelen tuotteita ostoskoriin. Muuten mun pääkin sanoo naps aamulla kun Aino herää.

Mutta siis jes, mulla on vihdoin talvella jotain tekemistä! Matillakin on: sen täytyy keskittyä tukan kasvattamiseen.

Juuri nyt

0

Huh huh, viimein saa olla taas nykyhetkessä. Omassa kodissa, istumassa sohvalla tietokone sylissä ja fiilistelemässä Pariisin Kevään uusinta biisiä. Aino on leikkimässä omassa huoneessaan, äänistä päätellen siis heittelemässä tavaroitaan hujan hajan. Tänään mä olen imuroinut, pessyt pyykkiä, lukenut Ainolle kaksi kirjaa, syönyt kaksi ateriaa ja istunut tovin tietokoneella, vaikka kello on vasta puoli yksi. Enää ei nukuta kolmeen, ei odoteta malttamattomana synttäreitä, eikä yhtään masistella.

Perheemme miespuoliset henkilöt lähtivät torstaina Kuusamoon kalastamaan, joten meillä on ollut siis tyttöjen viikonloppu. Mä lähdin tietysti innosta soikeana kauppaan ostamaan herkkuja, mutta kaupassa unohdin, ettei kolmen ruokapussin ja lapsen kantaminen kolmanteen kerrokseen lämmitä mieltä, vaikka pusseissa olisi kuinka paljon karkkia ja limsaa. Ensimmäinen kiroiluviesti lähti Matille jo ennen kuin hän oli ehtinyt Kuusamoon. Toisen kiroiluviestin aika olisi ollut silloin, kun kaupassa ainoa ovien avaamiseen apua tarjonnut ihminen oli muuan kuseltava haiseva ja humalassa toikkaroiva mies. Muut kiilasivat ohi tai mulkoilivat, kun mä ähersin yksin ovien kanssa. Mulla olisi tehnyt mieli huutaa kovaa: ”ei tartte auttaa!” Seuraavalla kerralla huudan.

Oli miehettömästä viikonlopusta iloakin. Tein kaalilaatikkoa, eikä kukaan valittanut kaalilaatikon kamalasta hajusta. Katsoin niin paljon roskaohjelmia MTV:ltä, että kiintiö on täytetty taas aika pitkäksi toviksi. Kuuntelin yhtä biisiä repeatilla kolme tuntia. Sain myös viettää Ainon kanssa ihan kahdestaan aikaa, leikimme esimerkiksi kokkiohjelmaa, jossa Aino oli katsoja. Mun mielestä tosi hyvä leikki, Ainolta loppui into jauhelihan ruskistamisen jälkeen..

Onneksi Matti ja Toppelsooni saapuvat tänään kotiin. On mulla ollut jo vähän ikäväkin.

Minä tänään. Onnellinen, vähän väsynyt takkutukka.

Millainen olin, mitä ajattelin? osa 5

0

16.7.2011

Kello on puoli kolme kun mä aukaisen silmäni ja Mattikin heräilee vieressä. Matti nappaa mut kainaloon ja nauramme sille, että taas valvottiin aamuun ja nukuttiin iltapäivään asti. Lojumme sängyssä vielä tunnin, mutta sitten pitää nousta: kaupat menevät kuudelta kiinni ja ennen sitä pitäisi käydä suihkussakin. Mitäköhän tänään tehtäisiin? Ollaanko Oulussa vai lähdetäänkö Kuusamoon? Pari soittoa kavereille ja suunnitelmat ovat selvät.

Lähdemme ystäväni kyydillä kaupunkiin. Ensin suuntaamme Kiikeliin, josta illan hämärryttyä päätämme jatkaa Nucleariin. Istumme terassilla, juomme lonkeroa ja kuuntelemme hyvää musiikkia. Ympärillä on paljon kavereita, ulkona on lämmintä ja pimeää. Kiellän, kun tyypit kyselevät, joko minä ja Matti seurustellaan. Aamuyöllä mä joudun taluttamaan Matin taksiin ja silloin Matti sanoo mulle ensimmäistä kertaa: ”Mä oikeesti rakastan sua!” Seuraavana päivänä Mattia nolottaa, eikä tyyppi edes muista kaikkea loppuillasta. Taisi se silti oikeasti rakastaa.

* * *

Heinäkuu 2011 oli yksi elämäni parhaimmista kuukausista. Elämä oli niin huoletonta ja ihanaa. Olin korviani myöten rakastunut, kesä oli lämmin, tutustuin uusiin ihmisiin ja lukiokin oli loppunut viimein. Tunsin olevani vapaa ja tajusin, että pärjään yksinkin, eikä mun todellakaan tarvitse olla huonossa parisuhteessa tottumuksen vuoksi. Viimeinkin uskaltauduin tekemään juuri niin kuin itse halusin.

Heinäkuu tuoksui mangosaippualta ja maistui mansikkalime-siideriltä. Kaiuttimista kuului Jodarokkia, Ruger Haueria ja Asaa. Facebook-status heinäkuulta kertoi enemmän kuin mikään, siinä luki: ”Anna Karin Asplund on onnellinen.”

Ja mä nauroin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mikä ihana elämä ja vapaus!