Joulu

0

Voihan joulu. Sellainen joulu, että eilen täytyi ottaa kahdet päikkärit ja silti nukahdin illalla sohvalle. Valvottuja öitä, pitkiä aamuja, liian monta konvehtirasiaa ja ehkä liian monta sukulaista saman katon alla liian pitkään. Loppujen lopuksi tunnelma alkoi olla aika kireä: yhtä hermostutti lasten kitinät, toista toisen herkkänahkaisuus, kolmatta turha jahkailu ja neljättä se, että ei saanut nukuttua kunnolla, koska ilmapatja. Mulla on ihana perhe, mutta enää samassa talossa asuminen ei taitaisi olla vaihtoehto. Mä veikkaan, että jokainen joulua kanssamme viettänyt huokaisee kotiin päästessään: ”huh, onneksi joulu on vain kerran vuodessa.” Minä ainakin.

Mutta oli joulu muutakin. Sain lahjaksi Taivaslaulu -kirjan, josta luin jokaisen sivun mielenkiinnolla, hartaasti ja nauttien. Kun se loppui, olisin halunnut aloittaa sen heti uudestaan. Aino taas sai lahjaksi keinuhepan, joka on ollut kovassa käytössä – ”Ihhahhaa”, sanoo Aino ja ottaa keinussa niin kovat vauhdit, että hirvittää. Oli puusauna, kynttilämeri hautausmaalla, pöytä täynnä ruokaa ja omalla pihalla kasvatettu joulukuusi. Kaukana asuvat ihmiset olivat niin lähellä, että heidän kanssaan pystyi nauramaan, väittelemään ja riitelemään.

Oli siis aika rankkaa – hulinaa, hälinää, hermoilua. Mun isoveli sanoi: ”meissä on se ero, että sun lasi on aina puoliksi täynnä ja mun puoliksi tyhjä.” Ehkä niin, joten mä sanon: mun joulu oli oikein onnellinen ja ihana, vaikka ihan vähän meinasi välillä sapettaa.

Ja silti: onneksi se joulu on vain kerran vuodessa. Huh!

 

 

Ajatella!

0

Parin päivän aikana olen lähinnä ajatellut näitä asioita:

1. Miten piparkakkutaikina voi maistua niin hyvältä ja paistettu pipari niin hemmetin pahalta? Ja miten pipareiden koristelu voi olla niin vaikeaa?

2. Yksi maailman jännittävimmistä asioista on kuunnella ysärillä nauhoitettua c-kasettia ja arvailla, mikä biisi tulee seuraavaksi.

3. Miten joku on voinut kuunnella tosissaan CatCattia ja Mr. Presidenttiä? Ja miksi ysärillä suunnilleen jokaisen artistin nimi oli joko Dr. jotain, Mc. jotain tai Mr. jotain?

4. Miksi joululahjojen ostaminen pitää joka kerta jättää viime tippaan?

5. Miksi unohdan pyykit aina koneeseen?

6. Kannattaako joulukoristeita enää edes laittaa?

7. Miksi minä melkein itken ilosta, kun ajattelen perhettä ja parhaita kavereitani?

8. On parempi mennä nukkumaan kesken riidan, ennen kuin on valinnut toiselle ne kaikista ikävimmät sanat.

9. Miksi radiosta tulee parhain biisi aina silloin, kun olen juuri perillä?

10. Jouluun on enää neljä päivää! Täytyy siis nopeasti opetella liuta Trivial Pursuitin kysymyksiä ulkoa. Ja kohta saa kinkkua!

11. Miksi minä pidän kinkusta jouluna, vaikka koskaan muulloin en?

12. Ainiin, ne joulukortit. Hups!

 

 

No, onkos tullut kesä

0

Viime päivinä on ollut paljon syitä hymyyn. Perjantaina yksivuotias synttäripoju, jota oli juhlimassa ystäviä pallomahojensa kanssa. Kinkkupiirakka, suklaakeksit ja niin kauniit juomalasit, että vesikin maistui hyvältä. Hymyilin myös, kun ostin Ainolle kaupasta maailman rumimman pehmolelun, joka käkättää, kun sen mahaa painaa. Matti pyöritti silmiään, minä ja Aino kikateltiin.

Lauantaina bailattiin Ainon kanssa suihkussa Kesä13-soittolistan tahtiin ja vaahdotettiin koko kylpyhuone ihanalla saippualla, jossa lukee: ”Haemme inspiraatiota ainutlaatuisesta luonnosta: pohjoisen keskiyön auringosta meren tuoksuihin, kauniista kukkivista kedoista pohjattoman lumoavaan havumetsään.” Kyllä, meidän pesuhuoneessa oli juuri silloin keskiyön aurinko, havumetsä, kukkaistuoksu ja kaksi hassusti tanssivaa ja nauravaa olentoa. Siellä oli myös onni ja ilo.

Sitten oli vielä The Holiday ja paksu untuvapeitto, joiden yhteisvaikutuksesta nukahdin sohvalle. Aamulla Matti nappasi pirpanan pinnasängystä ja mä nukuin niin pitkään, että melkein hävettää. Eikä mitenkään voi olla pahalla päällä, kun herätessä lastenhuoneesta kuuluu ”kaikkihan me ollaan prinsessoi/ kun laitetaan kruunu päähän” ja siellä tanssii Matti ja napero, joka juoksee syliini nähdessään minut.

Eilen mietin, että ihan hyvin voi käydä saunassa kaksi kertaa saman päivän aikana, ihan hyvin voi syödä illalliseksi Sirkusaakkos-pussin ja ihan hyvin voi keksiä uusia pilasanoja joululauluihin vielä 22-vuotiaanakin. Eilen tulin myös käsittämättömän iloiseksi, kun vastaan tullut nainen hihitteli itsekseen. Se tyyppi oli varmasti ihastunut!

Kesän soittolistallakin soi: ”Maailma on minun/ maailma on sinun/ maailma on tehty meitä varten”, sekä ”mä viheltelen vaan!”.

Että siksi hymyilyttää. Appiukkoni sanoisi: ”pieniä, hienoja asioita”.

Anna lapselle raitis joulu

0

Mä olen nyt ilonpilaaja, mutta mun on pakko. Joka paikka on täynnä joulufiilistelyä, joulun ilosanomaa, iloisia tonttulauluja ja kauniita jouluvaloja. Lasten silmät loistavat kirkkaina, kouluissa suunnitellaan jo joululomaa ja väsätään innokkaina kirjeitä joulupukille. Siellä välkehtivien silmien seassa on kuitenkin myös niitä pieniä, joiden silmät loistavat ainoastaan kyynelistä. Kun muut toivovat lahjaksi uutta tietokonepeliä tai iPadia, on pieniä, joiden suurin toive on se, ettei kukaan riitelisi, sammuisi tai joisi jouluna viinaa. Joillekin joulunodotus on pelkkiä toteutumattomia rukouksia siitä, että tänä vuonna kaikki olisikin onnellista ja sopuisaa. Ja koska lapsi todella haluaa uskoa elämästä hyvää, on niiden haavekuvien rikkoutuminen kerta toisensa jälkeen yhtä kamalaa. Kunnes tulee joulu, jolloin toiveet vaihtuvat ehkä lopullisesti katkeruuteen ja vihaan.

Koulun joulukirkossa pappi saarnasi, kuinka jokaisella lapsella on oikeus raittiiseen jouluun. Kymmenen vuotiaana nieleskelin ja ajattelin mielessäni, että kaunis ajatus, mutta ainakaan minulla ei ole oikeutta sellaiseen. Kun toisille joulu on vuoden parasta aikaa, toiset toivovat, että joulupyhät olisivat nopeasti ohi ja koittaisi taas turvallinen arki, jolloin kukaan ei voi juoda aamuyöhön saakka Koskenkorvaa ja hakata känniänkyrässä seiniä. Eikä kenenkään pitäisi olla aikuisena se, joka katkeruuksissaan itkee lapsilleen omia lapsuudessa rikkoutuneita haaveita. Siitä tulee helposti loppumaton kierre, johon sukupolvet toisensa jälkeen hyppäävät.

Jokaisen lapsen pitäisi saada iloita joulusta ilman pelkoa ja katkeruutta. Lapsen suurin joululahjatoive pitäisi olla jotakin sellaista, jonka toteutumatta jääminen ei satuta enää monen kymmenen vuoden jälkeen. Glögi on hyvää ilman suurta tujausta väkevää ja kinkkukin paistuu itsekseen ilman välihömpsyjä. Alkoholista kieltäytyminen ei myöskään maksa mitään.

Anna lapsellesi raitis joulu – ihan jokaisella pienellä on siihen oikeus.

Niin, ja jouluna saa itkeä jos itkettää. Ja meluta, mutta ei kännissä. 

Viime vuoden Komiat -lehden pääkirjoitus. Mua itkettää vieläkin.