Hetkiä

0

Huh, miten nopeasti viime viikko vierähtikään. Tuntui lomalta, vaikka ainahan minä olen lomalla. Oli leppoisan kevyt kevätfiilis ja yhden päivän pituinen kevätmasennuskin. Hihkuin sille, että kesä ja grillaus ovat vain pienen hetken päässä. Tuskailin sitä, etten voi käydä kävelyllä, koska siitä seuraa kipeitä supistuksia ja jomottava selkäkipu. Ajattelin optimisesti: onneksi raskautta on jäljellä enää kolme kuukautta ja onneksi loppuraskauden aikaan on kesä, koska kesän täytyykin madella hitaasti.

Viime viikolla join viinilasista simaa ja keinuin Pariisin Kevään keikalla lempibiisieni tahtiin. Tuskastelin Hulluilla Päivillä suurta väkijoukkoa ja mussutin kylpyhuoneessa suklaapusuja salaa Ainolta. Itkin Matin kainalossa aika monta kertaa yhdelle ihanalle musiikkivideolle. Söin lunta. Pesin kaakaon tahrimat verhot. Katsoin ennätysmäärän Känniinejä (eli Teletappeja). Nukuin enemmän kuin pitkään aikaan. Ostin kummipojalle ristiäislahjan puoli tuntia ennen ristiäisten alkua ja sadattelin itseäni siitä, että teen aina kaiken liian myöhään. Kevätmasennuspäivän jälkeisenä aamuna huomasin herättyäni ensimmäisenä, että joku ihana oli kiinnittänyt seinään lapun, johon oli piirretty suuri sydän ja ihania sanoja.

Yhtenä aamuna makoilimme sängyssä vielä pitkään heräämisen jälkeen. Aino lastasi sänkyymme kaikki eteisestä löytämänsä kengät. Kelmi-vauva ilmoitteli itsestään energisellä aamujumpalla. Matti lauloi vieressä: ”Oon hullu ja haluun olla sun kaa. Haluuksä olla hullu mun kaa?” Mietin silloin, että elämä on aika hienoa ja ihanaa ja joo, kyllä mä oon hullu ja haluun olla näiden kaa.

Sydänsydänsydänsydän!

Lopun jälkeen on uusi alku

0

Elämä jakautuu erilaisiin aikoihin ihmisten ja tapahtumien mukaan. On aina ennen ja jälkeen. Ennen Ainon syntymää, ennen kuin tapasin Matin, sen yhden syksyn jälkeen, sen jälkeen kun minusta tuli äiti. Tänään on viisi vuotta siitä, kun iskä nukkui pois. Se tuntuu samalla ikuisuudelta ja yhdeltä silmänräpäykseltä. Siitä päivästä muistan: tyhjä itku, hedelmäkulhossa pilaantuneita banaaneja, jääkaappi täynnä ruokaa, mummo ja pappa tulivat illalla. Sinä päivänä ymmärsin, että vaikka jonkun ihmisen elämä päättyy, koko muu maailma jatkaa samalla tavalla. Kaupassa ihmiset tekevät arkiostoksia, joku hiekoittaa kävelykatua, joku valittaa siitä, että liikennevalot vaihtuvat aina juuri hänen edestään punaiseksi. Se on samaan aikaan äärettömän lohduttavaa ja lohdutonta.

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. Minusta on tullut täysi-ikäinen, ylioppilas, äiti, täti. Olen löytänyt elämääni rakkauden. Olen muuttanut pois ja tullut takaisin. Olen ollut masentunut ja surullinen, välillä on tuntunut siltä, ettei missään ole mitään järkeä. Olen ollut onnellisempi kuin koskaan ja miettinyt, miten elämä voikaan olla niin ihanaa.

On edelleen äiti, joka huijaa hakeneensa BB-taloon ja tekee simaa huhtikuussa, koska tytär sivulauseessa pyytää. Veli, jonka vessalukemisena on lukion matematiikan kirja. Toinen veli, jolle tärkeintä on se, että jokaisella on tarpeeksi syötävää, eikä kukaan riitele. Kolmas veli, joka sanoo siskolleen lohduttavasti: ”Sä tuut vielä olemaan kahden pennun kanssa niin rikki!” Koira, jolle määrätään masennuslääkkeet. Ja näiden lisäksi on ihmisiä, joista on tullut viiden vuoden aikana niin tärkeitä, ettei sitä voi edes ymmärtää. Ihmisiä, joita iskäkin olisi rakastanut enemmän kuin mitään.

Toisaalta mikään ei ole muuttunut, mutta ihan kaikki on muuttunut. Ikävä on jäänyt. Tasan viisi vuotta sitten mietin, ettei ole oikein, jos minä vain jatkan elämääni, vaikka isäni on juuri kuollut. Nyt tajuan, että suurin kunnianosoitus kuolleelle onkin jatkaa elämäänsä. Kun valittaa liikennevaloista ja siitä, että on niin pirun liukasta. Huomaa pilaantuneet banaanit. Nauttii niistä ihmisistä, jotka ovat yhä täällä.

Koska vaikka iskä ei enää elä, minä elän.

Kuten viisi vuotta sitten, edelleen on simaa. Nyt on myös ihana lapsi, joka juoksee kohti aurinkoa, eikä ymmärrä vielä syntymästä tai kuolemasta yhtään mitään.

Minunkin elämäni aakkoset

0

A niin kuin Aino. Tai aurinko. Eli melkein sama asia. Kumpikin piristää huonoinakin hetkinä, mutta joskus sapettaa, kun hän/se häiritsee väärään aikaan (esimerkiksi silloin, kun yritän nukkua).

B niin kuin Barcelona. Tällä hetkellä suurin matkatoiveeni olisi päästä lomalle Barcelonaan. Joskus tulevaisuudessa on pakko päästä. Matkaseuraksi nappaan Matin.

C niin kuin Coca-cola. Tai nykyään Lidlin cola, kiitos raskauden. Joskus nuorena railakkaiden kotibileiden jälkeen meidän terassilta oli hävinnyt mun kokispullo. Sitä raivon määrää! Parin raivokkaan viestin jälkeen aamulla herättyäni kokispullo oli ilmestynyt takaisin terassille. Mulle on ihan ookoo, että joku juo salaa mun siiderit, mutta kokikseen ei kosketa!

D niin kuin D-vitamiini. Mitään muuta ei tullut mieleen!

E niin kuin elämä. Hurraa!

niin kuin fiilis. Se saattaa muuttua hetkessä. Riippuu tähtien asennosta, seurasta, säästä, oikeista ja vääristä sanoista. Elän ehkä välillä vähän liikaa fiiliksen mukaan. Joskus vaan tuntuu siltä.

G niin kuin Google. Olen mestarigooglettelija ja sitä paitsi Google tietää aina kaiken. Mun isoveljellä on paita, jossa lukee: ”Fuck google, ask me”. Niin mä aika usein teenkin, mutta joskus on pakko googlettaakin. Myös mun blogin lukijoissa on ilmeisesti mestarigooglettelijoita. Mun blogiin on tultu mm. hakusanoilla ”maidon riittävyys pumppaus” ja ”dingo jokainen aamu mielipide”. Mä en kyllä tiedä mitään maidon pumppaamisesta ja Dingo on ihan jees, kiitos kun kysyit!

H niin kuin hiljaisuus. Hälinä on kivaa, mutta tarvitsen välillä myös sen täydellisen hiljaisuuden. On jotenkin rauhoittavaa kävellä yksin metsätietä pitkin, kun ympärillä on ainoastaan hiljaisuus.

niin kuin iskä. Iskä ei ole enää täällä, mutta vaikuttaa silti minuun joka ikinen päivä. Mä puhun iskästä todella paljon, muistelen yhteisiä hetkiä ja kerron hänestä tarinoita (joita riittää!).

J niin kuin järvi. Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät mökillä Keiteleen rannalla. Mökkilaiturilla järven rannalla en vaan voi olla onneton. Järvi on pehmeän kutsuva, lämmin ja turvallinen. Mä en tarvitse onneen muuta kuin sukelluksen kirkkaaseen veteen auringonsäteiden heijastaessa järven pinnasta.

K niin kuin Kelmi. Sillä nimellä kutsumme mahassani möyrivää tyyppiä. Kaikella rakkaudella!

L niin kuin Lekosaari. Mökki. Maailman rakkain paikka. Olisipa jo kesä!

M niin kuin musiikki ja Matti. Korvaamattomia. Onneksi minun ei tarvitse elää ilman kumpaakaan.

N niin kuin nauru. Yksi ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky nauraa itselleen. Ja jos riidan jälkeen voi nauraa tilanteelle edes vähän, niin on jo voiton puolella. Ja sitä paitsi maailman kaunein ääni on oman lapsen nauru.

O niin kuin onni. Juuri tässä ja nyt. Tämä kevät on ensimmäinen kevät pitkään aikaan, kun olen ollut oikeasti onnellinen. Ja se vasta on jotain!

P niin kuin perjantai. Ennen elin vain viikonloppuisin – viikot vedin zombiena pitkin koulun käytäviä, odotin ja suunnittelin viikonloppua. Nykyään arki ja viikonloppu ei usein eroa toisistaan juuri lainkaan, mutta viikonloppuna on karkkipäivä! Eikä se viikonloppufiilis kotiäitiydenkään myötä mihinkään katoa.

Q niin kuin qué? Kyselen. Liikaa.

R niin kuin raskaus. Tai rakkaus. Jälkimmäinen on onneksi pysyvämmin elämässäni. Ensimmäiseen meinaa lievästi sanottuna mennä hermot. Selkäkipuja, supistuksia, kolotuksia ja ainainen nälkä. Onneksi myös potkuja, möyrimistä ja jännittävää odotusta. Fyysisesti rasittavaa, henkisesti aika iisiä (ainakin vielä).

niin kuin syksy. Koska ulkona hehkuu kaikki minun lempivärit, on synttärit, kynttilät ja pimeys.

niin kuin tarinat. Rakastan tarinoita! Voisin kuunnella ja lukea loputtomiin ihmisten elämäntarinoita. Mä muistelen päivittäin myös hulluja muistoja omasta elämästäni. Mä oon varmasti sellainen mummo, joka istuu kiikkustuolissa ja kertoo lapsenlapsilleen mitä oudoimmista sattumuksista.

niin kuin unet. Unet ovat minun tapani käsitellä asioita. Stressi, onni, muutokset, pelot ja ajatukset näkyvät joka yö unissani. Viime yönä näin unta, että lapsivedet menivät leikkipuistossa ja minun suurin huolenaiheeni oli se, ettei Aino ehtinytkään laskea tarpeeksi liukumäkeä. Mikäköhän siis painaa mieltäni juuri nyt?

niin kuin veljet. Parhaita. Ainoat ihmiset, jotka täysin ymmärtävät lapsuuteni hyvät ja huonot puolet. Nämä ovat niitä tyyppejä, joiden vuoksi minusta on tullut tällainen venkula kuin nyt olen. Ja heidän vuokseen tekisin mitä tahansa, milloin tahansa.

niin kuin www.lily.fiBlogista, tästä paikasta ja näistä ihmisistä on tullut minulle henkireikä. En varmastikaan olisi pysynyt järjissäni kotiäitiyden keskellä, jos minulla ei olisi ollut niin mahtavaa vertaistukea ja paikkaa, johon voin kirjoittaa mitä ikinä päähän juolahtaa.

X niin kuin xoxo. Haleista ja pusuista ei todellakaan ole pulaa. Tänä aamuna olen saanut noin kaksikymmentä halia ja saman verran pusuja.

niin kuin yö. Mä olen yöihminen. Jos minun ei tarvitsisi herätä Ainon kanssa aamulla, niin mieluiten valvoisin aamuyöhön ja nukkuisin pitkälle iltapäivään. Jostakin syystä inspiraatiopuuska iskee aina öisin. Parasta on kuunnella musiikkia, lojua sängyssä ja keskustella yöllisen syvällisiä keskusteluja ilman huolta huomisesta.

Z niin kuin zZz. Nukkuminen on ihanaa! Mä en todellakaan ollut pienenäkään tyyppi, joka ei olisi millään malttanut nukahtaa. Minusta tuleekin aika kamala, jos en saa nukkua rauhassa ja tarpeeksi. Matin mielestä mä olin alkuseurustelun aikaan vähän tylsä, kun nukuin pitkälle päivään ja vetäisin vielä ennen iltaa päiväunet. Ehkä nukuin silloin johonkin varastoon näitä nykyisiä öitä silmällä pitäen?

Ä niin kuin äiti. Mulla on maailman paras äiti, joka osaa aina sanoa oikeat sanat oikeassa paikassa. Myös mä yritän tehdä parhaani tässä tärkeässä tehtävässäni.

Ö niin kuin ööö.. Niin mä sanon liian usein. Öö, mitä mä olinkaan sanomassa?