Mun kesä

0

Tänä kesänä mä aion:

Ostaa parvekkeen täyteen värikkäitä kukkia, syödä aamupalaa ulkona auringon porottaessa taivaalla ja lukea kaikki ne kirjat, jotka ovat odottaneet kirjahyllyssä vuoroaan aivan liian pitkään.

Mussuttaa niin paljon uusia pottuja, kesäkeittoa, kaalilaatikkoa ja kirsikoita, että kiintiö on täytetty ensi kesään saakka. Ahtaa mahani täyteen lettuja, joiden päälle on kasattu maailman isoin kukkurallinen kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita.

Ajaa autolla ikkuna auki, luukuttaa hölmöjä kesäbiisejä ja nauttia, kun tuuli ei olekaan kylmä ja viiltävä, vaan lämmin ja hellä.

Juosta kesäsateessa ilman kenkiä, sukeltaa turkoosiin veteen, tehdä hiekkakakkuja meren rannalla ja tutista huulet sinisinä pyyhkeeseen kääriytyneenä.

Lojua riippukeinussa ilta-auringon lämmittäessä, kerätä kukkia vaasiin keittiönpöydälle, kävellä varpaisillaan hiekkatiellä ja rötvätä sadepäivänä sohvalla tekemättä yhtään mitään.

Hyppiä sulkapallon perässä, heittää mölkkyä, potkia jalkapalloa ja kokeilla, onko frisbeegolf oikeasti niin hauskaa kuin miltä se näyttää.

Pakata mukaan viltin sekä piknik-eväät ja hilpaista lähimmälle rannalle nauttimaan kuumasta päivästä rakkaiden kanssa. Ottaa paljon kuvia onnellisesta lapsesta ja kirjoittaa ylös asioita, jotka saavat minut hymyilemään.

Pitää huolen siitä, että jonakin päivänä ainoa ongelma on se, että jääpalat sulavat kokislasista liian vikkelään tai se, ettei osaa päättää, söisikö seuraavaksi Soleron vai suklaatuutin.

Yrittää nauttia myös siitä, että pesuhuoneessa haisee kahluuhousut, pakkaseen ei mahdu kalojen lisäksi juuri mitään muuta ja siitä, että minulla on iltaisin rutkasti omaa aikaa, kun Matti on kalalla ja Aino vetelee sikeitä. 

Sitoa saunavihdan ja saunoa niin pitkään, että on pakko juosta ulos jäähylle. Pukea päälleni kesämekon, nauttia terassilla huurteista juomaa ja kuunnella iloisten ihmisten puheensorinaa. Istua ystävän kanssa ulkona aamuyöhön saakka, parantaa maailmaa ja taivastella, miten nopeasti aika aina meneekin.

Niin ja synnyttää, tuoksutella vauvantuoksua, ihmetellä pikkuruisia varpaita ja nykerönenää. Nauttia rakkaiden seurasta, kesästä, sateesta ja auringonpaisteesta. Miettiä, että elämä on välillä aika hemmetin ihmeellistä ja ihanaa. 

Fiilis tänään (osa 2)

0

Helteinen keskiviikko

Taiteilija: Aino

(Tänään meinasin varkain ajatella, että ulkona on ehkä hieman liian kuuma, mutta teilasin ajatuksen saman tien. Söin lounaaksi vesimelonia ja viinirypäleitä. Puin päälleni hellemekon, poltin olkapäät ja tajusin, ettei taivas ole talvella yhtään niin sininen kuin kesällä. Olin niin onnellinen, että olisin halunnut tallentaa jokaisen tilanteen valokuvaksi ja jakaa kuvat koko maailmalle. 

Huomenna on pääsykokeet. Voi kehveli – pitäkää peukkuja!)

Siivosin talven pois kesän tieltä

0

Vein Ainon perjantaina mummolaan yökylään, jotta saisin hieman omaa aikaa. En lähtenyt keikalle tai terassille nauttimaan ensimmäisestä oikeasti lämpimästä päivästä, vaan siivosin. Siivosin kuin hullu. Pesin ja puunasin, heitin pyykinpesukoneeseen suurin piirtein kaiken, mikä edes etäisesti muistutti pestävää materiaalia. Jynssäsin joka nurkan ja kirosin, miten helvetissä sohvan takana voi olla maitoa tai lampussa appelsiinimehua. Erityisellä raivolla pesin vessan, josta yhä edelleen tulee karmeat raskauspahoinvointifiilikset – montakohan kertaa mietin tammikuussa, että sekin koppi pitäisi jynssätä lattiasta kattoon ja montakohan kertaa tuo ajatus sai voimaan minut vielä huonommin? Kevätsiivouksen aikana löysin passin, ehkä kahdeksan pikkulusikkaa, vanhoja laskuja, rypistyneen valokuvan, unohdettuja koruja ja kuivuneen mandariinin. Heitin roskiin kasan joulukoristeita ja pakkasin talvivaatteet sinne minne ne kuuluvatkin – varastoon nimittäin.

Aamulla tuntui siltä kuin olisi juossut maratonin. Joka paikkaa kolotti, päätä juili ja selkää jomotti, mutta se ei haitannut, koska koti loisti kerrankin puhtauttaan. Pesin raskaan talven pois nurkista pyörimästä, jotta ihana kesä ja kesän jäljet pääsevät valloittamaan kotimme. Alku on ainakin lupaava: aurinkorasvasta tulleita tahmaisia kädenjälkiä, tennareista tippunutta hiekkaa, omenamehua parvekkeen lattialla. Mekkopyykkiä, sinne tänne jätettyjä jäätelötikkuja ja likaisia jalkapohjia.

Talvelle voisin näyttää keskaria. Kesälle haluaisin antaa suukon. Olen odottanut tätä aika paljon. Hikeä, rusketusta ja kesäbiisejä. Sitä, kun lakanoissa on hiekkaa ja se vain naurattaa, koska ulkona on lämmin kesätuuli ja seuraavan päivän sääennusteessa lukee kaksikymmentäviisi, eikä se todellakaan ole pakkasta.

Tekisi mieli huokaista.

Kesän sotkuja. Ei haittaa!

Fiilis tänään

0

Sateinen maanantai

Taiteilijat: Aino ja Anna

(Maanantai on ollut harmaa. Kuuntelen Apulantaa ja syön nuudeleita. Välillä on näitä päiviä.)

Elämäni tärkein tehtävä

0

Joka päivä halaan, suukotan, nostan ilmaan, lohdutan. Yritän ymmärtää kaikkein vaikeimmatkin kiukunpuuskat ja tulkita, mitä mikäkin ele tai sananalku tarkoittaa. Nauran ja itken, katson silmiin, hymyilen ja ihmettelen, miten jotakin noin ihanaa voi olla olemassa. Sanon hyvää yötä ja peittelen vaikka kaksikymmentä kertaa, kunnes rakas kikkarapääni on unessa. Huolehdin menneisyyden ja tulevaisuuden vaaroista, pidän silmällä ja suojelen.

Lasken varpaita ja sormia, silitän takkutukkaa, luen saman kirjan uudestaan ja uudestaan. Pidän huolta, ettei pieniä varpaita palele. Ruokin, kylvetän, vaihdan puhtaan vaipan, annan iltasuukon. Opetan, neuvon, ohjaan. Innostun kerta toisensa jälkeen hölmöistä tempauksista. Kehun, vaikka kaikki ei aina onnistuisikaan. Tunnen suunnatonta ylpeyttä jokaisesta uudesta sanasta, opitusta taidosta ja siitä, kuinka ihanan lapsen olenkaan saanut.

Haluaisin varjella kaikelta pahalta ja pitää sylissä, enkä päästää pienestä kädestä koskaan irti. Kurkkuani kuristaa ajatuskin siitä, että joku joskus satuttaa kaikkein rakkaimpaani. Yritän muistuttaa itselleni, että pettymykset, suru ja vaikeudetkin kuuluvat elämään, eikä niiltä kukaan voi välttyä. Vaikka en voi suojella loputtomiin, voin olla vieressä, halata, kuunnella ja lohduttaa.

Joka ikinen päivä rakastan enemmän kuin eilen. Kun lapseni katsoo nappisilmillään silmiini ja hymyilee minulle, tiedän tehneeni jotain oikein. Tämä on ensimmäinen tehtäväni, jossa en halua olla myöhässä, hoitaa asioita vähän sinne päin tai mennä sieltä, mistä aita on matalin. Teen kaikkeni, jotta lapsillani olisi onnellinen, turvallinen ja rakastettu olo. Elämäni tärkein tavoite on olla yhtä hyvä äiti kuin oma äitini on minulle ollut. Sellainen, josta voi sanoa koko sydämestään: maailman paras äiti.