Mun koti on täällä

3

Kohta viisi kuukautta olemme syöneet aamiaisen kodissa, jonka parvekkeelta näkyy vanha vesitorni. Täällä arki on mukavaa. Makaamme sohvalla isossa kasassa toistemme päällä, katsomme Pikku Kakkosta, Heinähattua ja Vilttitossua tai Noin viikon uutisia. Isolla mustalla matolla voi tanssia Kaija Koota, Ruger Haueria, Hank Soloa tai pokemonbiisiä. Aina välillä joku meistä vetää raivarit, vaihtaa ovet paukkuen huonetta ja tulee hetken kuluttua takaisin muiden luo kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Joka ilta luemme lastenhuoneessa saman kirjan, jonka kuvista Aino haluaa etsiä liftarin ja eläinlääkärin, Helmi suden ja kasvihuoneen ja minä tryffelit ja sipulit. Matti imuroi hiekkaa eteisestä, kuivuneita makarooneja keittiön pöydän alta, leivänmurusia sohvalta. Kun lattialta on noukittu nukenvaatteet, legot, pehmoketut ja irronneet kirjan sivut, minä menen saunaan, neulon säärystimiä, tuijotan näyttöä, juon kaakaota sängyssä. Pimeässä olohuoneen lattialle heijastuu kuu.

Keittiön tasot täyttyvät käytetyistä teepusseista, satsuman kuorista, puoliksi syödyistä ruisleivistä ja kuivuneista kurkkuviipaleista. Keittiön ja olohuoneen välissä roikkuu elokuussa Ainon syntymäpäiville ripustettu kultainen viiri, makuuhuoneessa seinään nojaa ripustamista odottava taulu Valtavaarasta. Isossa parisängyssä nukkuu keskiyöllä kaksi nätisti vierekkäin, mutta aamuisin neljä ihmistä sikin sokin, miten milloinkin sattuu mahtumaan.

Tämä paikka tuntuu kodilta jotenkin enemmän kuin mikään muu paikka pitkään aikaan. Sen tekee seinien sisäpuolella olevien asioiden lisäksi seiniä ympäröivät asiat. Kotiovelta on sata metriä lähikauppaan, jossa heti kassalta huikataan iloiset tervehdykset. Pihalla lapset potkivat palloa ja leikkivät taskulampuilla. Parkkihallin sivussa junanraiteita kolisee vihreävalkoinen juna, jonka kyljessä on Myyrä. Naapurin pappa pysähtyy kehumaan, miten kauniit silmät minulla ja tyttärilläni on.

Aina välillä köpöttelemme neljästään vankilan, puiston ja kerrostalojen ohi keskustaan, jossa menemme hampurilaisille, kirjakauppaan tai ostamaan lisää teetä ja askarteluvälineitä. Kävelymatkan päässä on elokuvateatteri, uimahalli, lempibaari, kauppakeskus ja kaupungin suurin leikkipuisto.

Yksin tehty iltalenkki kulkee joen vierustaa. Pimeän talvi-illan valot heijastuvat joesta, lumi narskuu kenkien alla. Kerrostalon pihaa ympäröi puut ja pensaat, vieressä on vanha kasarmialue ja sen suuret puutalot. Kun palaan kävelyltä, käytävässä tuoksuu kotiruoka.

Minä mietin toukokuussa, kannattaako tällaisesta maksaa enemmän vuokraa ja voiko lapsiperhe tuntea olonsa kotoisaksi näin lähellä kaupungin keskustaa?

Kannattaa. Voi.

Ei mikään muu paikka voisi olla juuri nyt enempää koti.