..on aivan normaalia nousta kesken ystävien kanssa viettämänsä illallisen tuolille seisomaan, napsaista ruokapöydästä kuva ja jakaa se ihmisille, joita ei edes tunne. Aikamoista.

Onko se surullista vai hauskaa? Itkettääkö vai naurattaako se? Olisivatko ihmiset toimineet neljäkymmentä vuotta sitten niin, jos se olisi ollut mahdollista? Ajatteleeko kukaan tällaista enää neljänkymmenen vuoden päästä vai onko se silloin yhtä luonnollista kuin hampaiden pesu ennen tärkeää tapaamista?

Minusta se oli vain ihana arkinen hetki. Minä halusin jakaa kauniin kuvan ja onneni muidenkin kanssa. Mitä se sitten kertoo minusta?