Aamulla herään – yöllä olen pyörinyt sängyssä, on ollut vähän vaikea nukkua. On kylmä, joten puen ylleni villatakin ja jalkaani villasukat. On niin hiljaista, että kuulen jääkaapin hurinan. Ulkona sataa. Teen kaakaota ja aukaisen tietokoneen. Mitäköhän nyt pitäisi tehdä? Kukaan ei tule hakkaamaan näppäimistöä, kaatamaan kaakaomukia tai antamaan märkää suukkoa. Kukaan ei sano huomenta, eikä kukaan halaa. On vain minä, Topi ja hiljaisuus.

Matti ja Aino huristelivat eilen mummolaan ilman minua ja Topia, joten mä olen saanut rutkasti omaa aikaa. Tavoitteena oli tehdä rästiin jääneet koulutehtävät, valmistaa kaalilaatikkoa, siivota rauhassa, lenkkeillä, nukkua hyvin ja lukea paljon. No, eilen mä söin ystävien kanssa takeaway-kiinalaista, katsoin hömppäsarjoja, ripustin pyykit kuivumaan ja laitoin aikaisin nukkumaan. Tänään mä olen käynyt Hulluilla Päivillä, nukkunut liian pitkät päikkärit, syönyt eilistä ruokaa ja kuunnellut musiikkia liian kovalla. Ei kirjoja, ei kaalilaatikkoa, ei koulujuttuja, eikä yhtään pitkää lenkkiä.

Joskus väsyneenä mietin, millaista elämä olisi ilman lasta. Silloin varmaankin lukisin paljon, heräisin pirteänä, saisin kulkea vapaasti miten haluaisin. Kuvitelmani eivät välttämättä kohtaisi todellisuuden kanssa. Luultavasti silloin mä nukkuisin liian pitkään, lintsaisin ehkä koulusta, katsoisin päivät pitkät sarjoja ja söisin nuudeleita. Huomaan heti, että ilman rutiineja ja velvollisuuksia minusta tulee laiska ja aika vain katoaa jonnekin.

Mutta on tässä hyviäkin puolia. Voisin alkaa tekemään kaalilaatikkoa, vaikka kello on kymmenen. Minun ei tarvitse laittaa musiikkia pienemmälle (ja voin kuunnella rauhassa Rauli Baddingia). Saan katsoa televisiosta mitä haluan, eikä minun tarvitse taistella nukkumaan menon kanssa. Kukaan ei sotke samalla kun siivoan. Mutta kukaan ei myöskään hipsuta jalkapohjia, eikä kukaan naura kanssani huonoille vitseille ja tv-ohjelmille.

Onneksi on Topi, joka lämmittää yöllä vieressä ja onneksi kaapissa on edes suklaapusuja oikeiden pusujen korvikkeena. Ehkä mä saan huomenna jotain aikaiseksi, kun työnjohtaja palaa takaisin työmaalleen.