Viime aikoina blogeissa on päässyt hyppäämään takaisin teini-ikäisten maailmaan, kun bloggaajat ovat raottaneet vuosia vanhojen päiväkirjojensa kansia. Siitä innostuneena kaivoin eräänä iltana oman päiväkirjani laatikosta ja ryhdyin lukemaan, mitä kaikkea minä olen teini-ikäisenä ajatellut.  

Lukiessani mieleeni nousi jälleen se aivan loputon maailmantuska. Kun kaikki oli niin hirveää, vaikka oikeastaan sille ei ollut mitään syytä. Kun ajatteli, ettei tule ikinä löytämään ketään ihanaa tyyppiä, joka haluaisi olla minun kanssani. Kun ei oikein tiennyt, olisiko kivempi olla jo aikuinen vai sittenkin vielä äidin ja iskän pieni kullannuppu. Luin pätkiä sieltä täältä Matille ja sain osakseni aika suorasanaisia pilkkalauseita. Nauroimme kirjoituksilleni niin kovaa, että alakerran teinityttö varmaankin kirjoittaa päiväkirjalleen, miten ärsyttäviä naapureita heillä on.

En kyllä yhtään ymmärrä, miksi Matti väittää, että olisin muka ollut teininä jotenkin nolo. Tässä otteita minun teinipäiväkirjastani:

”En ollu koko fakin yökahvilassa, vaan joululahjaostoksilla kaupungilla. Siellä oli kuulemma ollu kivaa. Joo o. Oisin voinu olla. Miksen menny? Because i’m dull and stupid.”

”Nyt ei oo hyvä olo. Tuntuu et kaikki kaatuu päälle. Tai no melkeen. Tuntuu, etten osaa enää ees itkee. Anttiki tulee tänne Kiiminkiin kolmen viikon päästä, ehkäpä sillon kaikki näyttää paremmalta. Voispa muuttaa ulkonäköä ja ajatuksia varsinkin. Oon ihan turhautunu. Kouluki on alkanu luisuu alamäkee. Ei kiva. Vois kai luopuu vähäks aikaa näistä ajatuksista ja laittaa nukkumaan. Huomen kait sit parempi päivä. Toivotaan niin.”

”Mua ärsyttää ihan tosissaan äiti ja iskä. Ku koulut loppuu, ne pakottaa mut lähteen Rovaniemelle, vaikka aikasemmin ne lupas ettei mun tarvi, vaan voin jäädä kotiin. Yritän keksiä syitä miks mun ei pitäs lähtee sinne. En oikeesti jaksa. Täällä on satanu koko viikon. Ja sitä edellisen viikon. Ei oo yhtään kesäfiilis.”

”Nyt mua taas vituttaa aika paljon. Mua niin ottaa päähän. Saakeli. Miten ihastuminen oikeesti voi olla mahdollista? En haluais olla, koska se on niin turhauttavaa. Mulla on ollu tämmönen olo yli puoli vuotta, melkeen vuoden. Mietin tässä, et miks pojat on niin saakelin sokeita. Miksei ne huomaa ku joku tykkää niistä?!”

”Tulin just uimasta, oltiin kirkon rannassa. Oon puhunu äitille siitä pipefest-jutusta ja se oli sitä mieltä että voin lähtee. Pitää vielä iskä suostutella. Ois niin ihanaa! Olis mökkiki ja kaikki. Oon niin mielissään. Pidän koko ajan ajatuksissani peukkuja pystyssä.”

”Mikshän mä aina tykkään sellasista joilla on jo joku muu tai niin viisaista, ettei ne edes huomaa mua. En oikeesti tiiä mitä pitäs ajatella. Kohta tulee talviki ja kaikki on taas täysin vituillaan. Mietin että ku tykkää jostain, niin haluais äkkiä eroon siitä tunteesta, ku ei voi muuta ajatella, mut sit ku ei tykkää kenestäkään, niin äkkiä yrittää ettiä uutta ihastusta. Miten tää maailma oikeen mennee näin? Pitäsköhän vaan mennä päivä kerrallaan ja jos löytää jonku joka tykkää myös musta, niin sit se menee niin. En tiiä. Tämä nuoruus on oikeesti aivan helvetin vaikeeta, tunteet myllertää miten sattuu. Pienenä oli niin siistiä ku ei mistään tarvinu huolehtia. Nyt se elämä on tästä lähtien semmosta että koko ajan joku painaa mieltä.”

”Raivostuin tänään Ollille, meni niin hermot. Se suihkutti muhun Kelen axee. Vituttaa! Mut ei siis tuo vaan yleensä. Ja nyt iskäki jotain valittaa. Moi ja yöt.”

”Mua vituttaa aivan saatanasti. Oli paljon helpompaa sillon ku olin sinkku. No, tulipahan ainakin sanottua kaikki asiat, mitkä mua ärsyttää. Vois alkaa vaan nukkumaan. Miks pojat on niin pellejä?”

Mitä tähän voi sanoa? Ainakaan mä en sano enää kertaakaan, että nuorena elämä oli niin huoletonta ja helppoa. Ja olen mä jotain oppinutkin: tunteistaan voi kirjoittaa muutenkin kuin lukuisilla kirosanoilla höystettynä. Paitsi jos joku on ihan pelle.

Haaste täältä.