Pieni personal trainer

0

Nyt mä tiedän, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan: ”liikun, jotta jaksaisin paremmin lapseni kanssa”. Joskus käsittämättömän hulluuden hetkellä päätin, että treenaisin kotona Ainon päiväunien aikaan. Huhhuh. Olen pyörtänyt päätökseni – päiväunien aikaan mä istun koneella ja juttelen isoveljeni kanssa menneisyyden haamuista, syön ruisleipää ja luen blogeja. Syy: taaperon kanssa ”hengailussa” on ihan tarpeeksi liikuntaa minun päivääni.

Eilinen siivoushetki ennen anopin vierailua oli oiva esimerkki hyvästä treenistä. Räjähtävää nopeutta tarvitsi esimerkiksi silloin, kun makuuhuoneessa sänkyä pedatessa kuului keittiöstä epämääräistä astioiden kilinää. Pitkiä toistoja tuli tilanteissa, jossa lastenhuoneessa paikoilleen laittamani tavarat revittiin yhä uudelleen ja uudelleen alas lattialle. Tasapainoa harjoittelin jynssätessäni lavuaaria samalla kun yritin yhdellä jalalla estää vauvan pääsyn sekä wc-harjan että pöntön luo. Imuroidessa piti väistellä samaan aikaan imuria pelkäävää koiraa että imurin sammutusnapin löytänyttä taaperoa. Lopuksi vielä tanssittiin Heikki Kuulan tahtiin ja mä kyykkäsin Aino sylissä, koska jostakin (ei minusta) se oli erityisen hauskaa.

Nyt mun pitäisi ehkä jo juosta tapaamaan parhaita ystäviäni, koska muuten olen jälleen myöhässä. Onneksi meillä on uudet juoksurattaat! Mun arjesta puuttuu vain palautusjuoma.

Lopuksi Aino raahasi mun luokse vielä lenkkaritkin. Aika vaativa PT!