Kesälomahaaveita

0

Juteltiin Ainon kanssa illalla saunassa siitä, mitä kaikkea tehtäisiin kesällä. Silloin ainakin ajellaan moottoriveneellä, etsitään eri värisiä kukkia, lasketaan liukumäkeä ja syödään jäätelöä riippukeinussa. 

Minä kerroin, että mökillä voi käydä rantasaunassa, juoda saunan jälkeen pillimehua laiturin nokassa ja mikä kaikkein parasta: silloin voi juosta saunasta höyryävänä suoraan järveen uimaan ja loikkia pitkin askelin takaisin saunaan, kun huulet alkavat sinertää. Rantasauna kuulosti Ainon mielestä niin hyvältä, että se ei voinut millään olla totta. Hän ei voinut käsittää, että mökillä voi tehdä kaikkia maailman lempiasioita samaan aikaan. Rantasaunan mainitsemisen jälkeen enää mikään kesäaktiviteetti ei saanut aikaan samanlaista tunnereaktiota ja loppuaika löylyissä sujuikin hiljaisen haaveilevissa tunnelmissa. ”Kesällä mennään kyllä mökille”, sanoi Aino viimein päättäväisesti suihkussa. Lupasin. 

On hauskaa, että 2,5-vuotiaalla ja 23-vuotiaalla on elämässä ihan samat haaveet: voi kunpa olisi jo kesä ja rantasauna ja kylmä juotava laiturilla. Emme malttaisi odottaa.

Sitä talvi on

0

Mä olin jo unohtanut sen tunteen. Sen, kun heittäytyy selälleen ja vastassa on suloisen pehmeä lumihanki. Taivas on musta. Lumihiutaleet tanssivat taivaalla hiljalleen – ne ovat kaikki erilaisia ja niitä voi pyydystää suuhunsa kielen kärjellä. Jos laittaa silmät kiinni, voi tuntea, kuinka suuret lumihiutaleet kutittelevat poskia. Joku nauraa. 

Lumi narskuu jalkojen alla. Pulkan pohjasta kuuluu tuttu ääni, kun kenkä kopsahtaa muoviin. Mäkeä laskiessa tekee mieli mennä vielä kovempaa, mutta silti jarrutan. Vähän vain, ettei vauhti karkaa.

Posket loistavat liian punaisina. Hiukset ovat takkuiset ja kosteat. On jo nälkä, mutta vielä ei malta lähteä. Kellonajasta ei ole tietoakaan.

Koppuraiset lapaset täytyy laittaa patterin päälle, että ne ehtivät kuivua huomiseen. Eteisessä saa pomppia sulaneiden lumilätäköiden yli, etteivät villasukkien pohjat kastu.

Väsyttää. Sillä tavalla, miten vain raikkaan pakkasilman jälkeen väsyttää. Tekisi mieli lämmintä kaakaota. Sellaista, jossa olisi enemmän kaakaojauhetta ja vähemmän maitoa. Ja kermavaahtoakin siinä olisi.

Sen tunteen mä olin jo unohtanut. Lapsuuteni talven. Voi, miten paljon mä sitä tietämättäni kaipasinkaan. 

Niskasta kiinni

0

”Mä en kyllä yhtään ymmärrä miksi sun pitää ostaa uus vapa kun vanhatkin on varmasti ihan hyviä” sanoin Matille samalla kun shoppasin itselleni netistä uusia treenivaatteita. Niin no, jos vähän miettii, niin ehkä se uusi vapa on ihan kiva joskus, vaikkapa motivaatioksi. Tai ehkäpä mun ei tarvitsekaan ymmärtää tuollaisten päälle, parempi kun keskityn ihan omiin ostoksiini. Miksi mun pitää ostaa uudet treenivaatteet, kun vanhatkin on ihan hyvät?

Treenivaatteista päästiinkin mun ikuisuusprojektiin, elämäntapojen parantamiseen, liikunnan lisäämiseen ja oishan se kiva jos pari kiloakin tippuisi. En vaan ole koskaan onnistunut tässä elämäntapamuutoksesta ja no, ei se alkukaan ole koskaan ollut kovin lupaava. Vedän aina ensimmäisen viikon sata lasissa ja sen jälkeen ajattelen, että en mä nyt helvetissä halua tälläseksi elämää muuttaa ja palaan taas vanhaan huonoksi todettuun kaavaan. 

Jos totta puhutaan, keksin aina syyn olla urheilematta tai syömättä terveellisesti. Ensin tuli raskaus, sitten synnytyksen jälkeen piti ottaa rauhallisesti, sitten väsytti, sitten tulin kipeäksi ja eihän mulla edes ole mitään hienoja vaatteita, nehän nauraa mut pihalle sieltä. Lisäksi mun elämäntapamuutoksen on aina määrä tapahtua joko huomenna, maanantaina, ensi kuun alussa tai ensi vuonna. Tulevaisuudessa sitten joskus.

Nyt on hankittu kaikki mahdollinen ja mahdoton, enkä enää keksi yhtäkään tekosyytä laiskottelulle. Jumppakortti on voimassa puoli vuotta. Huomenna on se maanantai, josta olen jo vuoden puhunut. Iik.