Anna Myöhäinen ja karanneet geenit

0

Isoveljeni on tunnettu erottuvasta tyylistään. Hän on tyyppi, jota katsotaan kaukaa ja osoitellaan: ”Katso tuota tyyppiä! Mikä sillä on päässä?” Hän osaa poseerata. Hän on esiintyessään luonnollinen ja elävä. Hän saa ihmisissä aikaan reaktioita.

Minua sapettaa, koska joku ryöväri varasi geeneistämme kaikki esiintyjän lahjat ja se joku en todellakaan ollut minä. Kun minä astun uuteen tilanteeseen, tärisen, hikoilen ja punastelen. Kameran edessä olen usein kiusaantunut, enkä todellakaan tiedä miten minun pitäisi poseerata. Esiintyessäni sanani meinaavat juuttua kurkkuun. Minä en laita päähäni kaunista sulkahattua, koska en halua muiden osoittelevan minua.

Miten tämä liittyy mihinkään? Siten, että tänään minä ja ystäväni Anni lähdimme kuvailemaan, juuri niin kuin me aina ennen vanhaan teimme. Silloin todellisuus iski jälleen vasten kasvojani – kuvista tuli ihan paskoja. Siinä se. Mutta silti, uhmakkaasti julkaisen täällä blogissani jo toisen päivän asuni. Tässä onnistunein otos:

No, ainakin oli hauskaa. Jos ottaa kaksisataa kuvaa, niin luultavasti edes yksi onnistuu. Paitsi okei, mun kädet ei asettuneet tässä oikein luonnollisesti. Mutta kuitenkin, huomatkaa anopin tekemä pitsipaita, olen siitä aika onnellinen!

Loput kuvat olivat suunnilleen tällaisia:

Kyllä. Nyt mäkin olen osallistunut Lilyn asukuvaviikkoon. Yritin olla tyylikkäästi myöhässä.

Päivän asut

0

Me ajateltiin Matin kanssa ennen, että meidän lapselle puetaan sitten kyllä aina vaan kivoja värikkäitä printtejä, ei ollenkaan mitään pinkkiä eikä varsinkaan Hello Kittyä. Mun äiti ei edes uskaltanut ostaa vauvalle vaatetta, koska murskatuomio tuli niin helposti – liian tyttömäistä, liikaa röyhelöä, liikaa pinkkiä, yökyök. Vaatekaapissa oli ennen Ainon syntymää enimmäkseen vihreää, kirkkaanpunaista, sinistä ja mustaa. Viikko Ainon syntymän jälkeen vaatekaapissa oli enimmäkseen vaaleanpunaista ja pastellivärejä, kiitos syntymäpäivälahjojen.

Nykyään mä en enää hirveästi jaksa ajatella asuvalintoja. Tänään Ainon asuun hame löytyi lattialta, t-paita pyykkinarulta, legginsit ja huppari sohvanreunalta. Kengät Aino sai valita ihan itse niistä huimasta kolmesta kenkäparista, jotka hän omistaa. Näin käy joka päivä, vaikka mulla olikin joskus suuria suunnitelmia upeista mekoista ja kauniista yksityiskohdista. Nykyään Aino muistuttaa aika usein mini-pellehermannia – on raitaa, palloa, kukkaa ja paljon värejä.

”Mä pidin tästä asusta kovasti! Hupparin sai kätevästi viskattua mäkeen, kun tuli kuuma. Legginsit oli helppo ottaa pois, kun kävi pieni vahinko Topin vesikupin kanssa. Kengissä ei jalat turhaan hikoilleet, eikä virtahepokuosilla voi koskaan mennä pieleen! Tänään mua ei myöskään luultu kertaakaan pojaksi!” -Aino 11,5 kk

Ja mitä tulee mun omaan pukeutumiseen: mä olen ihan yhtä huoleton omissakin asuvalinnoisani. Tykkään pitsistä, huppareista, tennareista ja pillifarkuista. Päälle eksyy mitä ensimmäisenä käteen osuu, yleensä jokin pehmeä huppari ja mukavat farkut. Kukkakuosit ovat nykyään ihan mun lemppareita!

”Mustat luottofarkut oli tänään hieman huono valinta kuumuuden takia. Kesken päivän huomasin, että pitsipaidassani on reikä. H&M:n kympin kengät ovat päätyneet tänä kesänä jalkaan ehkä liiankin usein. Huomaa uusi sininen kukkaro!” – Anna 21v10kk

Ois kiva nähdä muidenkin pikkuisten ja isompien tyyppien pukeutumistyylejä! Siispä haastan kaikki vauvat, taaperot, lapset ja aikuiset mukaan paljastamaan päivän asunsa. Miten valitsit tänään asusi? Mikä on luottovaatekappaleesi? Mitä materiaaleja, värejä tai printtejä suosit?