Levon Helmi

0

Oli syksy 2014. Sadepisarat rätisivät ikkunapeltiä vasten, musta maa imi kaiken valon itseensä. Pieni ihminen karjui iltaisin tunteja. Vanhempiensa mielissä huoli, viha, raivo, rakkaus, epätoivo. Oli paljon lauseita, jotka yrittivät antaa lohtua vauvalle. Vielä enemmän oli lauseita, joita ei voinut sanoa ääneen. Ajatuksissa samaan aikaan järjetöntä raivoa ja rakkautta. Kun vauva monien tuntien jälkeen viimein yöllä väsyi huutoonsa, myös äitinsä itki itsensä uneen.

Tarinan vauvan nimi on Helmi, ja minä olen hänen äitinsä. Yritimme keksiä itkevälle rakkaalle erilaisia unilauluja. Nuku nuku nurmilintu, isäs meni metsään. Tuu-tuu-tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla, hoilasin epätoivoissani, koska en muutakaan osannut, mutta Helmi vain huusi selkä kaarella eikä tuntunut kuulevan mitään. Matti työnsi vaunuja keittiössä, olohuoneessa, eteisessä. Välillä olimme hiljaa, välillä raivosimme toisillemme, koska vauvallekaan ei voinut. Joskus väsyneinä keksimme radion hittibiiseihin uusia sanoituksia, joissa aiheena oli vauva joka ei nuku. Se oli hauskaa, mutta nauraminen rääkyvän lapsen vierellä tuntui kornilta.

Eräänä iltana Matti yritti jälleen nukuttaa Helmiä. Tiesin, ettei siitä tulisi mitään. Istuin sohvalla turtana, pala kurkussa, rättiväsyneenä. Olin varma, että joku naapureista soittaa sosiaalityöntekijälle ja Helmi haetaan meiltä pois. Yhtäkkiä särisevä huuto loppui kuin seinään. Jäin odottamaan huudon jatkumista, mutta hiljaisuus levisi jokaiseen kotimme nurkkaan ja peitti kaiken alleen. Avasin makuuhuoneen oven niin varovasti kuin osasin. Matti istui sängyllä Helmi sylissään: Helmi nyyhkytti hiljaa silmät kiinni, hengitti syvään, huokaisi.

Nostin katseeni vauvasta Mattiin, joka osoitti puhelintaan. Puhelimesta kuului Jätkäjätkien Levon helmi.

Spotifyn mukaan Levon helmi oli vuoden kuunnelluin biisini. Se on soinut vuoden aikana 198 kertaa. Se soi tammikuun pakkasyönä, kevään aurinkoisena aamuyönä, elokuun helleyönä ja syksyn sadeyönä. Se soi viime viikolla, toissapäivänä ja eilen. Tiedän, että se soi myös tänä yönä.

Pelastuksemme. Laulu, jonka tahdissa on turvallista nukahtaa.

Ei millään malttais luotaan lähteä pois
Kun kaikenlaista ois
Vähän kehrättävää vielä
En tahtois irti päästää
Kun luoksein mua kaipaa

Aino vastaa

0

Puutalobabyn Krista haastoi kaikki haastattelemaan lapsiaan neljäntoista kysymyksen verran. Meillä haasteeseen vastasi Aino 2v8kk:

1. Mikä sinusta on kivaa?

Kepa.

2. Mikä sinusta on ikävää?

Ei oo mikään. Seuraava kysymys.

3. Onko kivaa olla lapsi?

Kepa on lapsi! En minä oo lapsi, vaan iso tyttö. Iso tyttö minä oon!

4. Millaisia aikuiset ovat?

On aikuisilla karkit.. Aikuisilla on omat karkit. Seuraava kysymys!

5. Mitä isi yleensä tekee?

Se ostaa Kepalle maitoa. Se tekee perhosia (perhoja). Piirtää se myös.

6. Mitä äiti yleensä tekee?

Sää piirrät. Etkö sää osaa tehä perhosia?

7. Mitä äiti ja isi tekevät töissä?

Ei ne mitään tee. Töissä nukutaan.

8. Mistä äiti ja isi suuttuvat?

En tiiä. Älä äiti nytten suutu. 

9. Mitä äiti ja isi tulevat iloisiksi?

Et sää oo iloinen! Ei tarvii ruokaan laittaa sipulia. Äiti tulee iloiseksi, kun Päivi tulee. Meettekö uimaan?

10. Mihin tarvitaan rahaa?

Maksamiseen!

11. Mikä sinusta tulee isona?

Äiti!

12. Miksi ihmisiä on olemassa?

Mää en keksi mitään. Mää keksin jo kauppalistan. Kepa on niin innoissaan, niin niin, me voidaan mennä mummolaan!

13. Mitä haluaisit tehdä kesällä?

Tehdään kukkia! Haluan mennä uimaan kesällä. Uimaan minä meen, siellä on kaikkia eläimiä! Ämpäreitä minulla on kaksi, ja lapio! Eikö mennä autolla? Mennään kävellen!

14. Kuka haluaisit olla?

Mää oon iso tyttö jo. Kepa on rakas.

Osa kysymyksistä meni ehkä vähän yli hilseen ja loppua kohden keskittyminen meinasi herpaantua, mutta muuten vastaaja oli kovin innostunut, eikä hän olisi malttanut odottaa, kun minä rustailin vastauksia ylös. Mitäpä tähän muuta selittelemään. Lapsen suusta tulee totuus!

Hups!

0

Helmillä oli tänään aprillipäivä. Hän ehkä käsitti homman nimen vähän väärin.

Aprillia, syö Harry Potteria, juo rairuohon multaa päälle! Ja kaada syöttötuoli olohuoneeseen. Eiku ei tarvi, mää tein ne jo.

Helmi kyytsää

0

Tänään olisin halunnut vastata kommentteihin, kertoa kivoista sattumuksista ja jakaa ehkä jonkun kauniin kuvan, mutta en jaksa, koska kesäaika sekoitti lapsieni unirytmit ja nyt minua vähän väsyttää. Sen sijaan jaan videon pienestä rääpälevauvastani, joka just eilen näki päivänvalon ja tuhisi vieressäni sairaalan kolkolla sängyllä. Vai oliko se kuukausi sitten? No mutta, kuitenkin.

Huomenna ostan lastenhuoneeseen pimennysverhon. Hyvää yötä.

Väsytt..

0

En osaa enää laskea päässä edes helppoja kertolaskuja, vaikka ennen olin nopea kuin jokin hyvin nopea asia. En jaksa aina kertoa mielessäni pyörivistä asioista, koska en muista sanoja, joilla haluaisin ajatuksiani kuvailla. En muista myöskään puolen vuoden takaisia tapahtumia, enkä oikeastaan jaksa edes muistella, koska muisteleminen on niin rankkaa työtä. Keskellä yötä mietin, kenelle kaikille kirjoitan pitkiä kirjeitä sitten, kun ajatustoimintani taas normalisoituu ja sanat ilmestyvät paperille luonnostaan, ilman ärsyttäviä mietintätaukoja.

Mua väsyttää niin paljon. Mä en ole nukkunut kokonaista yötä pitkään, pitkään aikaan. Välillä itkettää ja turhauttaa. Minusta on kuoriutunut ihminen, jollainen en haluaisi olla ja jollainen en oikeasti olekaan. Harmittaa. Olen unohtanut, miltä tuntuu herätä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen levänneenä ja onnellisena. En muista myöskään, miltä tuntuu herätä rauhassa niin, ettei kukaan kaipaa minua jo ennen kuin saan silmäni auki.

Tänään kysyin Helmiltä, miksi emme voisi vain nukkua yöllä ja herätä aamulla virkeinä kuin jotkin hyvin virkeät asiat. Helmi nauroi veikeästi, jätti kysymykseni täysin huomiotta ja alkoi syödä imurin johtoa. Sen jälkeen käännyin viisaiden äiti-ihmisten puoleen ja kysyin, mitä helvettiä mun pitäisi tehdä – sain kasan kullanarvoisia neuvoja, tsemppejä ja ymmärtäviä sanoja. On hämmentävää, miten paljon lohduttaa kuulla, etten ole ainoa, joka valvoo neljältä yöllä jonkin muun kuin hauskojen jatkojen takia.

Joskus tämä helpottaa. Joskus. Ainon unikoulu ja yömaidosta luopuminen on vielä tuoreena ja kipeänä mielessä, vaikka mitään muuta en juuri nyt muistakaan. Huokaus. Välillä vanhemmuus on ihan perhanan raskasta.