Oli syksy 2014. Sadepisarat rätisivät ikkunapeltiä vasten, musta maa imi kaiken valon itseensä. Pieni ihminen karjui iltaisin tunteja. Vanhempiensa mielissä huoli, viha, raivo, rakkaus, epätoivo. Oli paljon lauseita, jotka yrittivät antaa lohtua vauvalle. Vielä enemmän oli lauseita, joita ei voinut sanoa ääneen. Ajatuksissa samaan aikaan järjetöntä raivoa ja rakkautta. Kun vauva monien tuntien jälkeen viimein yöllä väsyi huutoonsa, myös äitinsä itki itsensä uneen.

Tarinan vauvan nimi on Helmi, ja minä olen hänen äitinsä. Yritimme keksiä itkevälle rakkaalle erilaisia unilauluja. Nuku nuku nurmilintu, isäs meni metsään. Tuu-tuu-tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla, hoilasin epätoivoissani, koska en muutakaan osannut, mutta Helmi vain huusi selkä kaarella eikä tuntunut kuulevan mitään. Matti työnsi vaunuja keittiössä, olohuoneessa, eteisessä. Välillä olimme hiljaa, välillä raivosimme toisillemme, koska vauvallekaan ei voinut. Joskus väsyneinä keksimme radion hittibiiseihin uusia sanoituksia, joissa aiheena oli vauva joka ei nuku. Se oli hauskaa, mutta nauraminen rääkyvän lapsen vierellä tuntui kornilta.

Eräänä iltana Matti yritti jälleen nukuttaa Helmiä. Tiesin, ettei siitä tulisi mitään. Istuin sohvalla turtana, pala kurkussa, rättiväsyneenä. Olin varma, että joku naapureista soittaa sosiaalityöntekijälle ja Helmi haetaan meiltä pois. Yhtäkkiä särisevä huuto loppui kuin seinään. Jäin odottamaan huudon jatkumista, mutta hiljaisuus levisi jokaiseen kotimme nurkkaan ja peitti kaiken alleen. Avasin makuuhuoneen oven niin varovasti kuin osasin. Matti istui sängyllä Helmi sylissään: Helmi nyyhkytti hiljaa silmät kiinni, hengitti syvään, huokaisi.

Nostin katseeni vauvasta Mattiin, joka osoitti puhelintaan. Puhelimesta kuului Jätkäjätkien Levon helmi.

Spotifyn mukaan Levon helmi oli vuoden kuunnelluin biisini. Se on soinut vuoden aikana 198 kertaa. Se soi tammikuun pakkasyönä, kevään aurinkoisena aamuyönä, elokuun helleyönä ja syksyn sadeyönä. Se soi viime viikolla, toissapäivänä ja eilen. Tiedän, että se soi myös tänä yönä.

Pelastuksemme. Laulu, jonka tahdissa on turvallista nukahtaa.

Ei millään malttais luotaan lähteä pois
Kun kaikenlaista ois
Vähän kehrättävää vielä
En tahtois irti päästää
Kun luoksein mua kaipaa