Neuvolasta saadussa raskaustodistuksessa minun ammattina lukee äiti. Onkohan äitiys yksityisyrittäjyyttä vai ollaanko tässä nyt sitten palkollisia ja onko mun pomo siis Aino? Pääseekö tästä ammatista muka joskus eläkkeelle? Työajat ovat ainakin aika armottomat, eikä sairaslomia ole paljon näkynyt. Vaikka tämä yllättäen onkin ollut aika ihmeellisen ihana ammatti, niin en voi sanoa nauttivani tästä ammatistani joka hetki täysin siemauksin. Joskus vituttaa todella kovaa herätä kesken makoisampien unien ja aika usein tuntuu siltä, että osa työpaikkani henkilöistä sabotoi tahallaan kaiken, minkä minä olen juuri saanut valmiiksi.

Tässä ammatissa täytyy itse luetella päivän päätteeksi suorittamansa työtehtävät, sillä muuten ne saattavat jäädä huomaamatta. Heräsin puoli kahdeksalta. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, tyhjensin astianpesukoneen ja vaihdoin lakanat. Tein yhden lämpimän ruuan ja löysin kaapista homehtuneen leivän. Muistin ostaa kaupasta juustoa. Luin saman kirjan vähintään kymmenen kertaa. Onnistuin saamaan rimpuilevan lapsen pois leikkipuistosta lahjomalla hänet rusinoilla. Iltapala, hampaiden harjaus ja nukkumaan meno meni jotenkin ihmeellisen sujuvasti eiliseen verrattuna, jos ei oteta huomioon matolle kaatunutta jogurttipurkkia. Jätän huomiselle imuroimisen ja voisikohan Matti laittaa Breaking Badin pyörimään, koska mä en jaksa enää nousta tästä sohvalta?

Joku sanoi joskus, että vanhemmuus tekee ihmisestä epäitsekkään. Ihan totta. Mutta koska on pääsiäinen, mä olen ottanut vähän lomaa epäitsekkyydestä ja lyönyt ihan ranttaliksi. Nukuin puoli yhteentoista (koska Ainokin). Söin isoimman kaupasta löytyneen suklaapupun ja annoin Ainolle vain miniversion (koska Aino on vasta 1,5-vuotias ja mä jo 22,5-vuotias). Väritin Ainon värityskirjasta varkain sen kaikista ihanimman perhoskuvan ja kehotin Ainoa värittämään tylsän etanan (koska Aino ei kuitenkaan osaa niin hyvin kuin minä). Kävin viettämässä tyttöjeniltaa, mutta livahdin kotiin ennen shotteja ja noloja yhteiskuvia. En ole todellakaan jaksanut siivota tai pestä pyykkiä. Matti on hoitanut ruuanlaiton ja mä olen auttanut leikkaamalla fetakuutioita ja hoputtamalla nälkäisenä sohvalta.

Onneksi palkka kolahtaa tilille, vaikka välillä löysäilen. Aino virnistää, Matti nauraa ja mä hymyilisin, jos en olisi syönyt liikaa suklaata. Epäitsekkyydessä on se hyvä puoli, ettei ole ainakaan itse se, jolle tulee paha olo rusinoista tai suklaasta. Ylihuomenna lomailu loppuu. Mä väritän vielä ainakin yhden ihanan kuvan ja yritän unohtaa, ettei mulla ole enää yhtään puhdasta t-paitaa, joka mahtuisi päälle.

Mutta ammattina äitiys. Tähänkö on nyt tultu? Huh huh, mä sanon.