Minä en ole vielä koskaan juonut illalla viinilasillista tai yhtä siideriä rentoutuakseni rankasta päivästä. Eilen join. Siihen tarvittiin ilta yksin kahden lapsen kanssa, joista toinen oli menossa nukkumaan (helvetinmoisen väsytystaistelun saattelemana) ja toinen huusi kurkku suorana jonkin syyn vuoksi, jota en vieläkään tiedä. Ei mennyt ilta ihan putkeen. Kun Matti tuli kotiin, oli pienempi tyyppi juuri vihdoin ja viimein nukahtanut ja vanhempi tyyppikin jo melkein unten mailla, rauhallisena sängyssään.

Tyrkkäsin siideripullon Matin käteen ja sanoin: ”aukase!” Sitten lösähdin sohvalle, nostin jalat sohvapöydälle, join jääkylmän siiderin muutamalla huikalla ja totesin, että nyt mä tajuun, miksi vanhemmat tarvitsevat joskus iltaisin sen viinilasillisen.

Tänään heräsin aamupäivällä siihen, kun neuvolantäti soitteli, miksi en ole ilmaantunut paikalle sovittuun aikaan. Tänään Aino myös sotki puhtaat lakanat levittämällä rikkoutuneen aurinkopuuteriputelin sänkyyn. Tänään pitäisi vielä leipoa ja puunata kämppä edustuskuntoon, käydä mutka mummolassa ja kaupassa, pestä ne likaiset lakanat ja mennä ajoissa nukkumaan.

Onneksi jääkaapissa on vielä yksi siideri.