Viime vuoden viimeisenä lämpimänä päivänä lokakuussa vietimme aikaa eskarin pihalla. Helmi halusi, että leikimme yhdessä hänen keksimäänsä leikkiä. Hän jakoi roolit: äiti on prinsessa, isi prinssi ja hän itse on moottoriveneen kapteeni. Aino ei halunnut tuolla kertaa olla leikissä mukana, koska hän keskittyi kaiteiden päällä tasapainoiluun ja kiipeilytelineessä rimpuiluun.

Näin leikki eteni:

”Olipa kerran prinsessa nimeltään Tuhkimo. Hän asusteli yksinään valtavan suuressa ja hienossa linnassa. Välillä hänen luonaan kyläili myös prinssi, mutta suurimman osan ajasta prinssi vietti aikaansa jossakin muualla.

Toisaalla, veneensä hytissä, asusteli moottoriveneen kapteeni. Hän oli päättäväinen ja kovaääninen, eikä hän ehtinyt nukkua kahta sekuntia kauempaa, koska hänellä oli niin paljon tehtävää.

Eräänä päivänä, kun prinsessa tuli metsästä kävelyltä, hän löysi linnastaan tuntemattoman henkilön. Henkilö yritti olla kuin ei olisikaan ja toivoi, ettei prinsessa huomaisi häntä. Mutta prinsessa oli tarkka ja huomasi. Hän kysyi, mitä henkilö teki hänen linnassaan.

”Minä olen moottoriveneen kapteeni. Luulin tätä moottoriveneekseni, mutta tämä olikin sinun linnasi. Se oli minulle yllätys, koska luulin, että tämä on minun veneeni”, kapteeni selitti prinsessalle naama peruslukemilla.

Moottoriveneen kapteeni päätti jäädä linnaan asumaan. Hän otti perimmäisen huoneen itselleen ja teki sinne itselleen pedin. Sitten hän siivosi prinsessan huoneen ja laittoi prinsessan sänkyyn siniset lakanat, koska siniset lakanat olivat prinsessan lempilakanat.

Illalla prinsessaa paleli ja kiukutti.

”Prinssi, tule nyt lämmittelemään prinsessaasi”, kapteeni komensi linnan ulkopuolella käyskentelevää prinssiä.

Moottoriveneen kapteeni oli tarkka prinsessan nukkumaanmenoajasta. Kun tuli ilta, oli prinsessan mentävä ajoissa nukkumaan, eikä silmiä saanut aukaista enää sitten, kun oli ne kerran sulkenut.

Mutta yöllä moottoriveneen kapteeni heräsi ulkoa kantautuvaan mökään. Hän herätti myös prinsessan.

”Katso, rosvo on tullut pihallemme! Katso ikkunasta! Minä menen häätämään sen!” kapteeni huusi prinsessalle.

”En ole pelottava sinulle, vain rosvolle. Mene nyt minun huoneeseeni nukkumaan, minulla on kerrossänky ja mustavalkoiset lakanat, niin minä menen ulos häätämään rosvon pois. Silmät kiinni! Ei saa kurkkia!”

Prinsessa teki työtä käskettyä. Hän kömpi moottoriveneen kapteenin huoneeseen ja nukahti mukavaan kerrossänkyyn. Pihalta kuului taistelun ääniä.

Yhtäkkiä moottoriveneen kapteeni oli rosvo vierellään makuuhuoneen ovella. Prinsessa kauhistui. Kapteeni kertoi, että rosvo tuleekin heidän luokseen yökylään, sillä kerrossängyssä onkin kahden kerroksen sijaan kolme kerrosta. Kapteenille mustavalkoiset lakanat, prinsessalle siniset lakanat, rosvolle pinkit lakanat.

Aamulla prinsessa heräsi taas kapteenin päättäväiseen ääneen.

”Tule prinsessa, mennään viemään rosvo kotiin. Sen äiti odottaa sitä jo. Tule, minulla on helikopteri, mennään!” kapteeni huikkasi prinsessalle.

Ja niin he kaikki kolme, kapteeni, prinsessa ja rosvo lähtivät köpöttelemään kohti helikopteria. Prinsessa ihmetteli, miksi ihmeessä kapteeni muuttikin mielensä ja päätti auttaa rosvoa häätämisen sijaan.

”Rosvo oli vain surullinen, koska sillä ei ollut leikkikaveria, siksi se teki pahuuksia. Mutta se on ihan kiltti. Sen äiti ja vauvapoika-Rafu odottavat sitä jo kotonaan”, kapteeni kertoi ohjatessaan helikopteria kohti rosvon kotia.

Rosvo oli niin pieni, että se mahtui hyvin prinsessan syliin. Siinä se nökötti niin pitkään, että moottoriveneen kapteeni ja prinsessa veivät hänet takaisin kotiin äidin ja vauvapoika-Rafun luokse. Rosvolla olikin jo ehtinyt tulla kova koti-ikävä.

Sen pituinen se.”